Hei
Tässä ajattelin kertoa miten minun kevät on mennyt. Elikkä sehän meni silleen olin kaksi kuukautta työssäoppimisessa vanhainkodissa. Siellä auttelin kaikessa pelasin,luin lehteä,juttelin ja kävin ulkona niiden kanssa. Tykkäsin olla siellä kovasti sitten kun pääsi vauhtiin ja jyvälle et mitä tehdään. Paikana tämä oli haastava ku oli muistisairaita vanhuksia. Kaksi kuukautta meni nopeasti joka päivä töissä. Sitten viikkoja kului koulusta tuli ohjaaja tuli käymään ja siinä me juteltiin että miten on mennyt ja siinä me siten juteltiin ja sinä oli minä, ohjaaja ja työpaikalta se ohjaaja. Tein aamuvuoroja iltavuoroja ja välil viikonloppuja. Enen kuin työssäoppiminen loppui minulla oli sitten minun viimeinen näyttö oli mie näytin mitä osaan. Tehtiin sitä yhdessä mun näyttösuunitelman piti rakentaa se päivä että mitä teen mihinki kellon aikaa. Minulla oli siinä aamupalan syötäminen,ihosrasvaus pukeminen,aamutoimien ohjaaminen kahdelle,lounaan syöttö ja sitten oli mun virike tein sellasen että sai haistaa,maistaa ja tunnustella. Kyllä minua jänitti se paljon ku olin asetanut tavoiteet korkealle enkä mene niiten ali vaan saavutan ne tavoiteet. Se taisi olla liian suuri tavote. Sitten oli arvioinin paikka ja siinä me juteltiin että miten meni. Muistan ku ope kysyi minulta että, no mitenkäs tämä meni mikä meni hyvin/onnistuin vastasin siihen onnistuin jutelemaa vanhuksille ja olemaa läsnä. Työpaikan ohjajalta kanssa kysytii mikä sen mielestä on menny hyvin/ onnistuin sillä oli melko sama vastaus ku mulla just että kohtelen kaikia tasa-arvosesti ja lämminhenkisesti.
Nyt ei ole ku kolme viikoa kouluu sitten valmistun. Elämä muuttuu ja se on jänittävää mutta niinhän sanotaa että yksi portti sulkeutuu niin toinen avautuu ninhän se menee. Olen saanut kolmen vuoden aikana olla todella turvalisin mielin ja iloisin mutta nyt se on mentävä kokeilee uusia tuulia ja omia siipiään.
Tässä on viellä tääläne ihana kohta raamatusta matt:26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!
